Mä olen kauniisti sanottuna pöyristynyt. Oikeesti mä olen aivan raivona. Syy: miksi liian monet lapset eivät ole enää lapsia?
Istuttiin äsken ruokapöydässä ja tuli puhetta terveistä elämäntavoista. Jotenkin keskustelu eteni tupakointiin. Miro sanoi, että tietää jonkun kolmasluokkalaisen joka polttaa tupakkaa ja juo kaljaa. MITÄ?! Mulla meinasi mennä ruoka väärään kurkkuun. Okei, tiedän kyllä, että maailma on paha paikka. Ja tiedän senkin, että liian moni lapsi tekee asioita, jotka eivät kuulu lapsuuteen millään muotoa.
Siinä sitten pidin palopuheen Mirolle, ettei ikinäkoskaan saa maistaa tupakkaa -varsinkaan noin pienenä. Yritin kertoa lapsen kielellä mitä tupakka saa lapsen kehossa aikaan. Sanoin, että se on kovan jätkän merkki, kun pysyy erossa tupakasta. Fiksu lapseni tuumasi, että: ”Joojoo, tupakkaan sitä paitsi kuolee.”
Jäin pohtimaan asiaa. Olen ehkä oikeasti sinisilmäinen, mutta en ollut ajatellut, että törmäisimme tähän aiheeseen vielä muutamaan vuoteen. Tupakka tappaa ja jostain elämä saa alkunsa. Siitä saankin aasinsillan toiseen askarruttavaan aiheeseen; mistä lapset tulee? Olen huomannut, etteivät selitykset siitä, että isi ”antaa” äidille siemenen ja sitten siitä siemenestä kasvaa äidin masussa vauva ja kun vauva on kasvanut masussa tarpeeksi niin kätilö ”ottaa” vauvan pois masusta ja antaa äidin syliin, ole enää riittäviä Mirolle. Yhä useammin hän kyselee, että kuinka ne vauvat syntyy ja kuinka pääsee oikeasti sinne äidin masuun. Kerran Miro toi minulle popcornin siemenen ja tuumasi: ”Tässä on sulle siemen, kun isi ei voi sitä näköjään antaa. Tee nyt se vauva!” :coolsmile:
Että kai tässä pian joutuu tarkemmin kertomaan kukista ja mehiläisistäkin… Miten te muut vanhemmat olette ratkaisseet tälläiset asiat? Mitä olette kertoneet ja missä vaiheessa?
Nyt alamme valmistautua lähtöön S-Kiekon edustuksen kotipeliin. Mukavaa ja rentoa lauantai-iltaa kaikille!
kukkia ja mehiläisiä, lapsuus, liian varhain, tupakka
<3
Kiitos todella hyvästä ja koskettavasta kommentistasi,
Katja!
Hei!
Oon pohtinu noita kysymyksiä ystäväni kanssa, jolla on neljä lasta ja toisiks vanhin (8-vuotias) jäi koulussa kiinni tupakan poltosta muutaman muun pojan kanssa. Ja tupakkaa he olivat saaneet vanhemmalta pojalta.
Uskon, että monen vanhemman on vaikea käsittää, kuinka aikaisin näistä asioista tulisi puhua, koska luulisi, ettei vielä leikki-ikäinen lapsi ymmärrä edes kokeilla tälläsiä ”aikuisten juttuja”.
Mutta joo, kun palaan omaan lapsuuteeni, kokeilin tupakkaa aika aikasessa vaiheessa vanhempien kielloista ja uhkauksista ja selkäsaunan pelosta huolimatta. Mutta en tietenkään ajatellut sitä, että siihen voi jäädä koukkuun tai siitä voi tulla tapa tms. Ei sitä lapsi ymmärrä. En pystynyt käsittämään, mitä on aloittaa jotain sellaista, josta ei pääse eroon.
Oli se polttaminen cool tai ei, sitä piti kokeilla. Coolia se oli ainoastaan välitunnilla mutta kotiin mennessä hieroin pujoa sormiin ja leukaan, etten haisisi tupakalle. Niistä hetkistä oli coolius kaukana. Ehkä se on jotain omien rajojen koekilua. Tai vanhempien rajojen kokeilua. Kuinka pitkälle voi mennä saamatta kotiarestia tms. rangaistuksia.
Jälkeenpäin vasta ymmärtää vaarat ja vaikutukset ja vaikeuden päästä eroon tuosta kääryleestä. Ja vaikka sitä nytten on äiti ja ehkä fiksu ja ehkä filmaattinen, niin silti se tupakka keikkuu huulessa turhankin usein.
En tiedä auttaako tää ketään, mutta ehkä niistä vaikutuksista on hyvä sanoa, mutta turhaa jauhaa lapsille. Ehkä sitä voisi rakentavasti kertoa tulevaisuudesta sen tupakanpolton kanssa.
Huvittavintahan tässä on se, että häpesin lapsena sitä, että meidän äiti poltti. Koska kaikki paasasivat siitä, kuinka pahaa tupakka on ja mitä se tekee keholle, en voinut käsittää, miksi joku polttaa.
Isäni kummitäti sanoi vähän ennen kuolemaansa: ”Lapset rakkaat, älkää te koskaan alkako polttamaan!” Tämän sanottuaan se sytytti uuden savukkeen.
Aikusena vasta kuulin, että hän menehtyi keuhkosyöpään ja lääkäreiden suosituksesta sai vielä polttaa, koska keho olisi antanut periksi lopettamisesta aiheutuvien vieroitusoireiden takia. Mitään ei ollut tehtävissä enää..