Kotiinjäämisen myötä lastenkasvatus on muuttunut haasteellisemmaksi, kuin se oli töissä käydessä. Tunnustan sen tässä aivan julkisesti, että olin kiitollinen kaksosten hoitotädille monen monta kertaa, kun hän oli opettanut pojille uusia taitoja, tai tärkeitä asioita elämästä. Kiperien tilanteiden vastaantullessa, saattoi hoitotädiltä kysyä neuvoa ja mielipidettä.
Lapset oppivat joka päivä jotain uutta. Toiset taidot ovat tarpeellisimpia kuin toiset. Meillä on kaikki kolme poikaa oppineet uuden sanan. Se sana on homo. Eikä suinkaan kukaan ole tullut kysymään viattomasti, mitä ´homo´tarkoittaa, vaan sitä huudellaan tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkki: 5-vuotias lapsi ei syö ruokaansa, vaan pyörii ruokapöydässä, kuin Linnanmäen maailmanpyörä. Käsket lasta olemaan kunnolla ja syömään ruokansa, jolloin hän sanoo: ”Sä oot homo!”. Tai kun veljesten välille tulee riitaa, homottelevat he toisiaan kilpaa.
Olen yrittänyt selittää, mikä homo on. Homo on mies joka rakastaa toista miestä. Mutta asia ei mene meidän perheen junioreille päähän näköjään millään.Heidän mielestään kaikki on ihan homoa. En nimittäin missään nimessä toivo, että he käyttävät kyseistä nimitystä haukkumasanana. Kerran jo luulin heidän ymmärtäneen sanan oikean merkitysen, mutta sitten seurasi kysymys: ”Onks iskä homo kun se on mies?”.
lastenkasvatus uusi taito homo