Suorittajasta kotiäidiksi

Tiedättekö, kun joskus ottaa päähän? Eikä ihan vähän, vaan paljon -ja ihan kaikki? Tänään minulla on ollut juuri sellainen päivä.

Kaikki alkoi jo heti aamulla. Minulla oli kello herättämässä klo 8:30, jotta kerkeän siivota talon esittelyä varten(talomme on siis myynnissä), mutta jostain syystä heräsin vasta klo 9:15. Heti ärsytti. Kauhealla kiireellä aamukahvin keittoon ja lapsille aamupalaa pöytään. Mikään ei lapsille tietenkään kelvannut; ”En mä ota leipää.” ”Aina tätä samaa jogurttia, en syö.” jne.

Onnin jääkiekkoharjoitukset alkoivat klo 11.00 ja Miron klo 12:00. Isäntä lähti poikien kanssa jäähallille, mutta ennenkuin kaikki olivat autossa, käytiin valtaisa ”Kadonneiden jääkiekkovarusteiden jäljllä”-operaatio. Miten ihmeessä ne kamat voikin olla aina väärissä kasseissa? Kuului ainakin sata kertaa: ”ÄITI! Minne sä oot laittanut sen ja sen ja sen… ÄITIII!” Niinpä niin, kaiken takana on äiti. Vaikkei oikeasti olekaan.

Sitten päästiin siihen pisteeseen, että talo oli edes jonkinlaisessa esittelykunnossa. Siis kunhan olin pessyt peilit ja ikkunoita sisäpuolelta kaksisataa kertaa. Oliverista kun oli tosi hauskaa ärsyttää äitiä käymällä jokaisen pesukerran jälkeen läpsimässä käsillään laseihin ja tunkemalla naamansa niihin kiinni… Tässä vaiheessa kiroililin mielessäni ja olin jo ottamassa taloamme pois myynnistä. ”Jumalauta, täällä vaan käydään kyyläämässä ja arvostelemassa toisten kotia, mutta ketään ei kiinnosta tästä mitään tarjota. Jos tää talo ei kelpaa kenellekään, niin asutaan sitten itse tässä saakelin rumassa mökissä. Ei olisi pitänyt edes siivota, kauhistelkoot sitten ihmiset täällä miten likaista ja sotkuista täällä onkaan.”

Vihdoin päästiin myös Oliverin kanssa jäähallille. Katsottiin Miron harkat loppuun ja kaksoset olivat isän kanssa luistelemassa ulkojäällä. Siitä mentiin sitten Hesburgerille syömään, kotiin kun ei voitu tulla, koska meillä oli talon esittely parhaillaan menossa. Ärsytti taas. ”Me ollaan kohta pullea perhe, kun joka sunnuntai pitää käydä jossain Hesellä tai Mäkissä syömässä, kun kotiinkaan ei voi mennä.” No okei, tässä vaiheessa jo vähän nauratti itseäkin. Päästiin Hesen kassalle ja tilaamaan. Kaikilla oli selvää mitä kukakin haluaa, kunnes olin tehnyt tilauksen. Sitten se alkoi: ”En mä otakaan Fantaa, mä otan Cokista!” ”Mulle vaan pelkkää ketsuppia hampurilaisen väliin” ”En mä sittenkään halua siihen pehmikseen mitään kastiketta”. Joo. Voi VITTU.

Mun naamasta jo varmaan näki, että otti päähän. Yritin silti skarpata. Teki vaan mieli sanoa yhdelle jos toisellekkin kyylääjälle pari valitua sanaa. En sitten kuitenkaan sanonut. Putkaan joutuminen olisi kuitenkin voinut kruunata tämän ärsyttävän päivän, mutta jääköön se nyt kokematta. Toisaalta siellä ei ainakaan tarvitsisi siivota. Isäntä huomasi selvästikin Hesessä, että mua ärsyttää. Se tarjosi mulle jälkkäriksi jäätelön, ajatteli varmaan että tuon akan suu pitää tukkia jollain. Vaikka sitten jäätelöllä.

Sitten mentiin kauppaan. Ärsytti edelleenkin kaikki. Kaikista eniten alkoi ärsyttää mies. Siis miehet haloo, mikä teitä alkaa vaivata heti, kun kaupan ovesta päästään sisään?! Ihme nurinaa ja narinaa joka asiasta. Jos miestä kiinnostaa katsella hänen mielestään kiinnostavia asiota ja tavaroita, esim. uusinta Tekniikan maailmaa, niin siinä sitten koko perhe seisoo rivissä ja odottaa koska isi on valmis. Mutta, auta armias, kun minä erehdyn sovittamaan 19,90 maksavia vaaleanpunaisia juoksukenkiä. ”Mitä sä nyt teet. Ala tulla jo. Lähetään jo. Ei me nyt tollaisia osteta.” nurisee mies vieressä. Jääkiekkomailan olisin tosin saanut, vaikka se olisi maksanut melko lailla enemmän. (En ostanut mitään).

Vihdoin päästiin kotiin. Tuli hieman parempi mieli, kun kiinteistönvälittäjämme oli jättänyt viestin mahdollisesta tulevasta tarjouksesta. Laitoimme kahvit tippumaan ja heittäydyimme koko porukka sohvalle loikoilemaan. Puheltiin, että käydään illan päälle vielä luistelemassa. Tuli jo parempi mieli, kunnes sain viestin kännykään: appivanhemmat ovat pian pihassa. Tiedättekö, etten vihaa mitään niin paljon, kuin yllätysvieraita…

huono päivä ärsyttää talo myynnissä yllätysvieraat