No niin. Jouduin taas tilanteeseen, johon suurin osa meistä vanhemmista joutuu jossain vanhemmuuden vaiheessa, kiitos jälkikasvun!
Olet kaupassa kullannuppujesi kanssa. Vastaan kävelee joku, joka kieltämättä näyttää jollain lailla erikoiselta. Alat ihmisen huomattuasi jo pelätä, koska joku tarkkasilmäisistä mukuloistasi huomaa näyn ja väläyttää kysymyksen ilmoille. Kuulet kun sydämesi hakkaa… Kädet hikoilevat… Etsit epätoivoisesti ulospääsyä. Ja sitten, kun olette 10 cm:n päässä kohteesta, se kajahtaa ilmoille: ”Äiti, mikä TOI on? Miks se näyttää kauheelle?”
Mietit kuumeisesti mitä nyt pitää tehdä. Yrität katsella kiinnostuneena vessaharjoja, sillä ne nyt sattuivat olemaan lähimmällä hyllyllä. Samalla yrität saada lapsokaiseen tehokkaan katseontaktin, jolla viestität: ”Nyt pää kiinni” ja samalla sihiset takkisi kaulukseen ”Shhh.. Ei noin voi sanoa!” Lapsesi ei tietenkään tajua tai kuule mitään, vaan vaatii vastausta yhä kovemmalla äänenvoimakkuudella: ”Äiti, etkö sä kuullut mitä mä kysyin? Kato tota! Kato minkä näkönen se on! Etkö sä huomaa?” Sitten tartut rakkauden hedelmääsi hihasta ja lähdet määrätietoisesti ohjaamaan häntä kohti maitohyllyjä ja katsot anteeksipyytävästi ihmistä, jota lapsesi kommentti juuri äsken satutti todennäköisesti aika lujaa.
Kun viimein ollaan maksettu ostokset, päästy autoon ja sullottu kaikki 10 muovikassillista ruokaa peräkonttiin ja lapsoset on saatu köytettyä kiinni istuimiinsa aloitat: ”MONTAKO KERTAA ME ON PUHUTTU TÄSTÄ?! Ei ketään saa osoitella saatika kysyä noin. Äitihän on sanonut, että jos joku näyttää hassulta, niin kysykää sitten asianne, kun ihminen ei itse sitä kuule. Ei huudella sellaisia kysymyksiä juuri kohdalla. Onko selvä? Koskaan emme voi tietää millaisia kauheuksia ihmisille on tapahtunut, tai joku voi näyttää oudolle koska on vakavasti sairas.”
”Okei äiti. Mä unohdin. En enää tee niin.”
Mutta kyllähän sen tietää, että lapsi unohtaa asian hyvinkin pian. Seuraavan kerran kun olet ostoksilla samaisessa seurassa, huomaat taas jotain lapsesi mielestä todella kiinnostavaa. Ja kohta se raikuu taas: ”Äiti, mikä tuota tätiä vaivaa?”
kullannuppu kiperä kysymys häpeä